ETUSIVU   |   YHDISTYS   |   JALOSTUS & KASVATUS   |   TERVEYS   |   PENTUVÄLITYS   |   LINKIT





  • Tilastotietoa
  • Artikkeleita

JALOSTUS

Jalostus on elävien eliöiden, kuten koirat, kehittämistä haluttuun suuntaan keinotekoisesti,
eli toisin sanoen jalostus on ihmisen tietoisesti ohjaamaa ja nopeuttamaa evoluutiota.
Koirien jalostuksessa käytetään hyväksi halutunlaisten koirien aikaansaamiseksi valintaa,
saman rodun toisistaan eroavien sukujen välisiä risteytyksiä, ihmisen toimesta.

Jalostuksella  voidaan muuttaa  koirarotua hyvin erilaiseksi. Jalostuksen avulla muodostuu uusia rotuja.
Jalostuksen avulla voidaan  muuttaa populaatiota muutamissa kymmenissä vuosissa. 
Jalostuksella on neljää eri tyyppiä: 
  1. Valintajalostus -> perustuu tietystä rodusta valittaviin ominaisuuksiin, valitsijan näkökulmasta mahdollisimman hyödyllisiin, yksilöihin jotka risteytetään keskenään.
  2. Risteytysjalostus: -> risteytetään jotain rotuja keskenään, jolloin saadaan eri ominaisuuksia omaavia jälkeläisiä.
  3. Haploidijalostus -> kasveilla
  4. Mutaatiojalostus -> kasveilla
KOIRAJALOSTUKSEN TERMEJÄ

Sukusiitos = sisäsiitos tarkoittaa toisilleen sukua olevien yksilöiden parittamista. Sukusiitosaste voidaan ilmoittaa kertoimella,
joka vaihtelee välillä 0-1. 0 tarkoitaa sitä, että eläinten perimät ovat täysin erilaiset ja 1 sitä, että ne ovat täysin samat.
Sukusiitos on nopea tapa jalostaa haluttuja ominaisuuksia, mutta siinä on suuri riski resessiivisten geenien aiheuttamien virheiden ja sairauksien ilmenemisessä.

Linjasiitos tarkoittaa lieväasteista sukusiitosta, jossa paritettavat yksilöt polveutuvat yhdestä tai useammasta yhteisestä kantayksilöstä,
mutta ovat muuten toisilleen mahdollisimman kaukaista sukua. Linjasiitoksen etuna on sisäsiitosta laajempi geenipohja,
mikä vähentää resessiivisten geenien aiheuttamaa virheiden ja sairauksien riskiä.

Ulkosiitos tarkoittaa kahden toisilleen mahdollisimman kaukaista sukua olevien yksilöiden parittamista.
Tuloksena on useimmiten keskenään erilaisia, vanhemmistaan poikkeavia jälkeläisiä, joista voidaan keskenään tai
yhdistelmistä syntyneisiin yksilöihin parittamalla saada alkuperäisiä kantoja muistuttavia jälkeläisiä.
Ulkosiitos on välttämätön keino laajentaa pienen tai sisäsiittoisen kannan geenikantaa.

Resessiivinen ominaisuus = väistyvä ominaisuus
tulee näkyviin yksilön ilmiasussa eli ulkoasussa, vain mikäli sitä ei ole peittämässä dominoivan ominaisuuden aiheuttavaa alleelia. Yksilöillä on aina kaksi alleelia samasta geenistä eli ominaisuudesta. Resessiivinen ominaisuus näkyy siis ilmiasussa vain mikäli kummatkin alleelit ovat samanlaiset eli yksilö on resessiivinen homotsygootti  (=samanlainen). Resessiivinen alleeli voi periytyä monen sukupolven yli ilman, että se tulee näkyviin ilmiasussa.

Dominoiva ominaisuus = vallitseva ominaisuus
tarkoittaa ominaisuutta, joka tulee näkyviin sekä homotsygoottisena että heterotsygoottisena. Vaikka yksilöllä on kaksi alleelia samasta geenistä, niin jo yksi dominoiva alleeli riittää siihen, että ominaisuus tulee näkyviin yksilön ilmiasussa. Samasta syystä dominoiva ominaisuus ei voi resessiivisen ominaisuuden tavoin periytyä huomaamatta sukupolvien yli, vaan kaikki dominoivan alleelin kantajat ilmentävät ominaisuutta myös ilmiasussa.



KASVATTAJA

Koirankasvattaja on se henkilö, joka omistaa nartun astutuksen tapahtuessa tai henkilö, jolle koiranomistaja on jalustusoikeuden kirjallisesti kyseessäolevan pentueen osalta siirtänyt. 
Kasvattaja rekisteröi puhdasrotuiset syntyneet pennut Suomen Kennelliittoon, mikäli pentueen vanhemmat ja kasvattaja täyttävät rekisteröinnin ehdot. Ainoastaan kasvattajalla on pentujen rekisteröintioikeus eikä hän voi siirtää oikeutta toiselle henkilölle. Kasvattajan tulee olla täyttänyt 15 vuotta rekisteröidessään pentuetta.

Koirankasvattajalla voi olla kennelnimi tai hän voi olla rekisteröimätön. Säännöt ovat molemmille samat. Kansainvälinen kennelliitto FCI myöntää hakemuksesta kasvattajalle kennelnimen, jota hänen on sen jälkeen käytettävä aina rekisteröidessään pentuja. Kennelnimi = koiran sukunimi, siitä näkee keneltä kasvattajalta koira on lähtöisin. Rekisteröidyn koiran virallinen nimi alkaa aina kennelnimellä, joka voi olla kaksiosainenkin. Jos kasvattajalla ei ole kennelnimeä, koiralle voidaan rekisteröidä vain yksisanainen enintään 15 merkkiä pitkä nimi.

Syntyneet pennut ovat kasvattajan omaisuutta, kunnes hän luovuttaa ne toiselle henkilölle. Pennut saa luovuttaa aikaisintaan 7 viikon ikäisenä. Lupaavalta vaikuttavan pennun kasvattaja voi myös sijoittaa, jolloin jalostus- ja omistusoikeus säilyy kasvattajalla, kunnes sopimusehdot ovat täyttyneet. Myynnistä ja sijoituksesta on tehtävä aina kirjallinen sopimus Suomen Kennelliiton lomakkeita käyttäen.